Toivon avaimet saavat elämänlähteen pulppuamaan raikkaanmakuista vettä janoisille, nääntyneille, jotka ammennusastioineen kurkottelevat lähteelle. Jeesus, Elämän lähde, toivon avaimet hallussaan kurkottelee epätoivon hetkiimme ojentaen armon aarteita lahjaksi kaikille tarvitseville. Armoa riittää, toivoa on, lähde pulppuaa - vastaanotetaan vain. Annukka Suonpää
Kynttilänsytyttäjä Urakalla tässä on ystävien kumpuja kukitettu, kynttilöitä sitten sytytetty. Monet läheiset on lähteneet ja palasen vieneet mennessään. Muistot kauniit ja hauskat mieleeni jääneet ja mietin, veivätkö he omansa jonnekkin. Monen kohdalla mietin miksi hän hengellisyytensä salasi taivastielle vain harva halusi. Kauko-omaiset pyytävät sytyttäisinkö kynttilöitä, kirkkomaalle menisin. Minulta pyydetään, kai se on osani, harvemmin muilla miehillä. Herkkä mies sai hyvän osan. Jokainen sytytys sytyttää hartaita mietteitä, rauhoittaa levottoman mielen. Rohkaisee enemmän puhumaan ristin merkityksestä. Olavi Peltonen
Tartu hetkeen Olla läsnä tässä ja nyt ei missään aikaisemmassa ei missään tulevaisuuden päässä vaan hengittämässä tätä hetkeä koko keuhkotilavuudella. ”Carpe diem” Horatiuksen lentävä lause ”tartu hetkeen”, aitouteen elämänmakuiseen koko värikirjoon väistämättä edes tummanpuhuvia epämääräisennäköisiä pilvipatsaita. Tässä hetkessä asuu Jumalan Pyhä Henki: Rohkaisija, Lohduttaja, Puolustaja, Kaikkivaltias mahdollisuuksien näyttäjä lähietäisyydelläkin suojattu turvarajat kohdillaan. Raamatun Mooses seisoi palavan pensaan äärellä, riisui kengät, katseli tulta, Jumalan läsnäolossa, hetkessä pyhässä, ennalta valmistellussa. Tänäänkin Ihmeidentekijä odottaa. Carpe diem! Annukka Suonpää
Armon aamuyö
Aamuyön syvään synkkään
silmiin aukeaa näyn polku:
Hiljaisen suon takana
pitkän pitkospuumatkan päässä
on marjaisa mäki,
mäen takana nousevan auringon laakso.
Siellä kirkas sinilaineinen järvi
ja järvellä se ainut mies,
joka kerran kulki veneettä veden päällä.
Pyhä henki kuiskaa:
Jatka matkaa,
rukoile laiturilla:
Otatko mukaan
ja Hän vastaa:
Otan.
Jumalan kaiku salomailla
toistaa:
Otan otan, totta tosiaan otan
kun aikasi on.
Minä olen sinut nimelläsi kutsunut.
Iso mies sulaa itsensä kokoiseksi
ristii kätensä ja nukahtaa
kuin pieni lapsi,
Taivaan isän lapsi.
OlaviPeltonen
Jumalan huolenpito ei lopu koronaan ei minun virheisiin on läsnä silloinkin kun yönmusta pilviharso peittää sen näkökentästäni. Jumala ei unohda, hylkää, petä armon anteliaalla aterialla ravitsee nääntyvät lampaat johdattaen vihreille niityille lepäämään. Annukka Suonpää
Kevätaamu Istun mäen kumpareella suon reunassa. Katselen, kuuntelen kuinka luonto herää. Kuulen kuinka tuuli puittenlatvoissa humisee. Auringon säteet alkavat lämmittää. On tullut kevät. Linnut puitten oksilta toiselle pyrähtää. Laulaa, visertää Jumalan kunniaa kaiuttaa. Muut metsän eläimet omia polkuja kulkevat. Kasvit alkaa vihertää, näin luonto herää. On tullut kevät. Kauempana suolla kurki töräyttää pasuunansa. Ilmoittaa nyt on kevät tullut, pian on kesä. Ystävät rakkaat katselkaa ympärille, on Jumalan kevät. Pian pasuuna soi kutsuen Jumalan kansan kokoon. Alkaa ikikesä. Jorma Sirkka
Tule Jeesus ja tartu käteen, se niin heikko ja vapisee. Suo sun valtavan kirkkautes säteen loistaa sieluni pimeyteen. Ole turvakallio mulla, olo silloin niin ihana on. Saanhan aina luonasi olla, eessäs palvoa tahtoni on. Älä Jeesus mua hylkää koskaan, ilman sua en mä elää voi. Sinä tiedät lääkkeen tuskaan, sinun kanssasi helpompi on. Sua kiitän ja ylistän Herra, sinä kaikkeni päällä maan. Olet luvannut saapua kerran minut kotihini noutamaan! Kaisu Riuttamäki
Taukotuvat
Tämä ihmisen elämä on
kivinen polku läpi metsän
niin kapea usein
ja tiheää pensaikkoa.
Vaellusta tarkkaillen
veden pisaroita
kuusen oksien ristimuodoissa,
auringon kirjossa.
Ja sitten yllättäen
vaaniva vaara
maailma kääntää kylkeään,
ihmiset kaukana koloissaan.
Pitkä tauko
hiljainen taukotupa
kauemmas joutuneet
entistä läheisemmät.
Mutta armo ei väisty
ja hiljainen toivo
pysyy hereillä.
Kerran pääsemme tästä
ja on päivämme
havuntuoksuista hengitystä,
joka vedosta kiitollisena
elämästä Korkeimmalle.
Olavi Peltonen
RAKASTETTU Olla rakastettu, tällaisenaan, hauraana, haavoittuvana, sydän verta vuotavana. Olla rakastettu, tällaisenaan, iloa nauru helkkyen. Tällaisenaan Hänen lapsenaan olla saan. Jumalan omana, Hänen perhekuntaan kuuluvana, tuntea saan suurta rakkautta. Kokea, mitä on olla rakastettu. Katja Ketola
Suljetut ovet Suljetut ovet ovat portteja joiden takaa on löydettävissä uusia mahdollisuuksia. Suljetut ovet muutokset uuden tuoma epävarmuus pakottavat kohtaamaan elämän rajallisuuden. Suljetut ovet näyttäytyvät usein aluksi pelottavan vahvoina joita yritämme takoa auki epätoivon vimmalla, epäonnistuen. Suljetut ovet taitavat sittenkin olla elämää rikastuttavia kompassin tarkastuspisteitä poluillemme annettuja lahjoja. Suljettujen ovien takaa sukelsi Samuel Hannan syliin, avautui punainen meri, pelastui Nooa vedenpaisumukselta. Suljetut ovet muistuttakoon meille Jumalalla on edelleen, jopa poikkeustilanteessa oikeat avaimet jokaiseen oveen, lukkoon ja salpaan. Suljetut ovet avautuessaan peilaavat siunauksen, armon, ihmeen valtavia elementtejä Jumalan avaamana. 22.3.2020 Annukka Suonpää
Elämän sana
Ilosanoman alussa on sana
ja uusi elämä alkaa sanalla
Jeesus.
Hätärukouksissa se heitetään,
maallisten mielestä se kuuluu
vain hihhulin huulilta.
Mutta ihmeet alkavat jos katuva
armoa anoo, hädissään huutaa
Jeesus.
Jää taakse
taikasanat mitättömät,
voimasanat karkeat kun
tulee eteen armon sana
Jeesus.
Mikä ennen juuttui
hampaiden taakse
tulee ilolla ulos,
ystävän äänellä
lämmikkeeksi lähimmäiselle.
Rohkaisuksi ratkaisuun
se tehokkain sana
Jeesus.
Sano se sana tänään
pyydä vilpittömästi:
ota ja ohjaa
tule herrakseni
Jeesus.
Niin avaat elämäsi lukon
jätät kahleet taaksesi
jää paljon hyvää ajateltavaa,
ymmärrät ihmisten elämää
kun kuljet pientä polkua
kotiin päin
ja oppaanasi on
paras mahdollinen
Jeesus.
Olavi Peltonen