Joulun lupaus Talviaamujen auetessa kuurat välkkyvät hopeisina hileet soittavat virroissa. Kuu kertoo, tähti näyttää. Luojalta sielujen sanoma revontulten uruilla soi. Lämmin henki hämärässä ahdistuksen ajan voittaa. Totuus kertomusta suurempi, synnin vangin vapauttaa. Lapsi syntyy sydämiin tuo armon tullessaan. Joulun kuulee, näkee, sielu tuntee totuutena. Sulaa jään murut mielestä antautuu parhaan palvelijaksi, onni on vain sanan takana. Jumalalle jokainen on armon arvoinen ihminen. Oi jouluyö ylistystä kaikuu avaruus maa rauhaan laskeutuu. ihmismielet kiitokseen kun joulun sanat lupaavat elämää jatkuvaa ajasta ikuisuuteen Olavi Peltonen
Sanasta elämä Sana, joka armahtaa parantaa nostaa kantaa lohduttaa rohkaisee luo uutta Elämän sana. se on jaettavana. Uskalletaan sanoa meissä syntyvä sana, joka siunaa kunnioittaa valaisee vapauttaa oikeaan aikaan oikeassa paikassa Hiljaisuudessa on sijaa läsnäolon kuulaudelle dialogin ja uuden syntyä. Jumalan läsnäolossa sanat saavat kauniin muodon synnyttäen elämää. Annukka Suonpää
Korpitiellä Täällä kuljen korpitiellä. Aurinko mennyt jo mailleen. Synkät pilvet peittää taivaan. Tuuli soittaa latvoissa puitten. Yö varjoonsa peittää maan. Silloin huudan: Herra auta, valaise tieni, anna valosi loistaa. Olethan luvannut kulkea kanssani, yksin en löydä tietä kotiin. Anna säteesi sydämeeni loistaa. Vihdoin päivä sarastaa. Pilvet värjäytyvät purppuraan, tuuli pyyhkii ne pois, taivas kirkastuu. Tielleni loistaa taivaallinen valo, siitä Herrani sieluni kiitää. Jorma Sirkka
Vapauteen Katselin pitkään kaltereiden raosta avointa porttia. Astuin ulos varovasti, tunnustellen. Jeesus seisoi vierelläni kuiskaten ”Minä olen ovi.” Hullaannuin happea riittikin hengitin pitkän matkan jälkeen vedin syvään uudestaan ja uudestaan. Ovi pysyi auki taivas näkyi. Helpotuksen kyyneleet kastelivat kasvoni vapaudessa. Annukka Suonpää
Armon linna Kotini on linnani lähimmäisenrakkaus laskusiltani risti lipussa suorassa tangossa, tuuliviiri tornissa. On aikaa tarkastaa vieläkö on kaapeissa luurankopölyä nenää kutittavaa. muistia mustaavaa. Antaa tulla tuulen tupaan suvilämmön, päivän valon. armon auringon. Olavi Peltonen
Elämän korjaus Kesti kauan oppia elämään. Onneksi elämää riitti. Haavat paranivat hitaasti puhumalla lämpimille ihmisille, Jumalalle. Anteeksi kun on saanut ja itse antanut, on sovussa menneisyytensä kanssa niin hyvin että hymyilee historialleen ja kiittää. Olavi Peltonen
Elämää on kuolemanvarjon laaksossakin jos avaan silmäni etsin, löydän, tavoitan elämää kaikkialta missä Jeesus on. Elämä voi pukeutua mustanpuhuriin tai auringonsäteisiin olla olemassa sielläkin missä varjot lankeavat peittäen auringon. Pimeässä voin löytää valon, joka ei sammu koskaan. Annukka Suonpää
Sopu löytynyt Satavuotiaan talon kolmas asukas lepää vinttihuoneen uunin loisteessa sohvalla selällään. Levottomaan mieleensä saa rauhaa, mielenrauhaa, Jumalan rauhaa. Sanoja toistaen kädet rinnalla ristissä hän tuntee kun jännitys laukeaa, on raukeaa. Ei mitään hätää tässä nätissä elämässä se loppuun lyhyin askelin ja sitten lepoon armoon luottaen. Olavi Peltonen
Astu valoon, armon alle, tilaan avaralle. Jätä pelko, huolten paino. Uusi kevät koitti, olet vapaa, lunastettu. Jeesus pahan voitti. Isän rakkaus, armo suuri, kuuluu sulle juuri kuorman alla huokaavalle, perin kiusatulle. Nosta katsees, pääsi nosta, Jeesukseen vain katso. Hänen luonaan rauha suuri, syntein anteeksanto. Lupaus vahva, aivan varma, koskaan Hän ei jätä rinnallasi aina kulkee, jos kohtaa tuska hätä. Marja Lehtimäki
Toivon avaimet saavat elämänlähteen pulppuamaan raikkaanmakuista vettä janoisille, nääntyneille, jotka ammennusastioineen kurkottelevat lähteelle. Jeesus, Elämän lähde, toivon avaimet hallussaan kurkottelee epätoivon hetkiimme ojentaen armon aarteita lahjaksi kaikille tarvitseville. Armoa riittää, toivoa on, lähde pulppuaa - vastaanotetaan vain. Annukka Suonpää
Kynttilänsytyttäjä Urakalla tässä on ystävien kumpuja kukitettu, kynttilöitä sitten sytytetty. Monet läheiset on lähteneet ja palasen vieneet mennessään. Muistot kauniit ja hauskat mieleeni jääneet ja mietin, veivätkö he omansa jonnekkin. Monen kohdalla mietin miksi hän hengellisyytensä salasi taivastielle vain harva halusi. Kauko-omaiset pyytävät sytyttäisinkö kynttilöitä, kirkkomaalle menisin. Minulta pyydetään, kai se on osani, harvemmin muilla miehillä. Herkkä mies sai hyvän osan. Jokainen sytytys sytyttää hartaita mietteitä, rauhoittaa levottoman mielen. Rohkaisee enemmän puhumaan ristin merkityksestä. Olavi Peltonen
Tartu hetkeen Olla läsnä tässä ja nyt ei missään aikaisemmassa ei missään tulevaisuuden päässä vaan hengittämässä tätä hetkeä koko keuhkotilavuudella. ”Carpe diem” Horatiuksen lentävä lause ”tartu hetkeen”, aitouteen elämänmakuiseen koko värikirjoon väistämättä edes tummanpuhuvia epämääräisennäköisiä pilvipatsaita. Tässä hetkessä asuu Jumalan Pyhä Henki: Rohkaisija, Lohduttaja, Puolustaja, Kaikkivaltias mahdollisuuksien näyttäjä lähietäisyydelläkin suojattu turvarajat kohdillaan. Raamatun Mooses seisoi palavan pensaan äärellä, riisui kengät, katseli tulta, Jumalan läsnäolossa, hetkessä pyhässä, ennalta valmistellussa. Tänäänkin Ihmeidentekijä odottaa. Carpe diem! Annukka Suonpää
Armon aamuyö
Aamuyön syvään synkkään
silmiin aukeaa näyn polku:
Hiljaisen suon takana
pitkän pitkospuumatkan päässä
on marjaisa mäki,
mäen takana nousevan auringon laakso.
Siellä kirkas sinilaineinen järvi
ja järvellä se ainut mies,
joka kerran kulki veneettä veden päällä.
Pyhä henki kuiskaa:
Jatka matkaa,
rukoile laiturilla:
Otatko mukaan
ja Hän vastaa:
Otan.
Jumalan kaiku salomailla
toistaa:
Otan otan, totta tosiaan otan
kun aikasi on.
Minä olen sinut nimelläsi kutsunut.
Iso mies sulaa itsensä kokoiseksi
ristii kätensä ja nukahtaa
kuin pieni lapsi,
Taivaan isän lapsi.
OlaviPeltonen
Jumalan huolenpito ei lopu koronaan ei minun virheisiin on läsnä silloinkin kun yönmusta pilviharso peittää sen näkökentästäni. Jumala ei unohda, hylkää, petä armon anteliaalla aterialla ravitsee nääntyvät lampaat johdattaen vihreille niityille lepäämään. Annukka Suonpää
Kevätaamu Istun mäen kumpareella suon reunassa. Katselen, kuuntelen kuinka luonto herää. Kuulen kuinka tuuli puittenlatvoissa humisee. Auringon säteet alkavat lämmittää. On tullut kevät. Linnut puitten oksilta toiselle pyrähtää. Laulaa, visertää Jumalan kunniaa kaiuttaa. Muut metsän eläimet omia polkuja kulkevat. Kasvit alkaa vihertää, näin luonto herää. On tullut kevät. Kauempana suolla kurki töräyttää pasuunansa. Ilmoittaa nyt on kevät tullut, pian on kesä. Ystävät rakkaat katselkaa ympärille, on Jumalan kevät. Pian pasuuna soi kutsuen Jumalan kansan kokoon. Alkaa ikikesä. Jorma Sirkka
Tule Jeesus ja tartu käteen, se niin heikko ja vapisee. Suo sun valtavan kirkkautes säteen loistaa sieluni pimeyteen. Ole turvakallio mulla, olo silloin niin ihana on. Saanhan aina luonasi olla, eessäs palvoa tahtoni on. Älä Jeesus mua hylkää koskaan, ilman sua en mä elää voi. Sinä tiedät lääkkeen tuskaan, sinun kanssasi helpompi on. Sua kiitän ja ylistän Herra, sinä kaikkeni päällä maan. Olet luvannut saapua kerran minut kotihini noutamaan! Kaisu Riuttamäki
Taukotuvat
Tämä ihmisen elämä on
kivinen polku läpi metsän
niin kapea usein
ja tiheää pensaikkoa.
Vaellusta tarkkaillen
veden pisaroita
kuusen oksien ristimuodoissa,
auringon kirjossa.
Ja sitten yllättäen
vaaniva vaara
maailma kääntää kylkeään,
ihmiset kaukana koloissaan.
Pitkä tauko
hiljainen taukotupa
kauemmas joutuneet
entistä läheisemmät.
Mutta armo ei väisty
ja hiljainen toivo
pysyy hereillä.
Kerran pääsemme tästä
ja on päivämme
havuntuoksuista hengitystä,
joka vedosta kiitollisena
elämästä Korkeimmalle.
Olavi Peltonen
RAKASTETTU Olla rakastettu, tällaisenaan, hauraana, haavoittuvana, sydän verta vuotavana. Olla rakastettu, tällaisenaan, iloa nauru helkkyen. Tällaisenaan Hänen lapsenaan olla saan. Jumalan omana, Hänen perhekuntaan kuuluvana, tuntea saan suurta rakkautta. Kokea, mitä on olla rakastettu. Katja Ketola
Suljetut ovet Suljetut ovet ovat portteja joiden takaa on löydettävissä uusia mahdollisuuksia. Suljetut ovet muutokset uuden tuoma epävarmuus pakottavat kohtaamaan elämän rajallisuuden. Suljetut ovet näyttäytyvät usein aluksi pelottavan vahvoina joita yritämme takoa auki epätoivon vimmalla, epäonnistuen. Suljetut ovet taitavat sittenkin olla elämää rikastuttavia kompassin tarkastuspisteitä poluillemme annettuja lahjoja. Suljettujen ovien takaa sukelsi Samuel Hannan syliin, avautui punainen meri, pelastui Nooa vedenpaisumukselta. Suljetut ovet muistuttakoon meille Jumalalla on edelleen, jopa poikkeustilanteessa oikeat avaimet jokaiseen oveen, lukkoon ja salpaan. Suljetut ovet avautuessaan peilaavat siunauksen, armon, ihmeen valtavia elementtejä Jumalan avaamana. 22.3.2020 Annukka Suonpää
Elämän sana
Ilosanoman alussa on sana
ja uusi elämä alkaa sanalla
Jeesus.
Hätärukouksissa se heitetään,
maallisten mielestä se kuuluu
vain hihhulin huulilta.
Mutta ihmeet alkavat jos katuva
armoa anoo, hädissään huutaa
Jeesus.
Jää taakse
taikasanat mitättömät,
voimasanat karkeat kun
tulee eteen armon sana
Jeesus.
Mikä ennen juuttui
hampaiden taakse
tulee ilolla ulos,
ystävän äänellä
lämmikkeeksi lähimmäiselle.
Rohkaisuksi ratkaisuun
se tehokkain sana
Jeesus.
Sano se sana tänään
pyydä vilpittömästi:
ota ja ohjaa
tule herrakseni
Jeesus.
Niin avaat elämäsi lukon
jätät kahleet taaksesi
jää paljon hyvää ajateltavaa,
ymmärrät ihmisten elämää
kun kuljet pientä polkua
kotiin päin
ja oppaanasi on
paras mahdollinen
Jeesus.
Olavi Peltonen