Mikä tärkeää olla vois? Mikä tärkeää olla vois. Mikä toivottomalle toivon tois. Useinkaan ei tarvita mitään erikoista taikaa monesti riittää, että meillä on aikaa. Mietin, miten Jeesus toimisi, pysähtyisikö vai ohi kulkisi. Tiedän, Hän kulje ei ohi yhdenkään, samoinko toimin, jos jonkun yksin nään? Onko minulla aikaa mietteitänsä kysyä, pieni hetki siinä rinnallansa pysyä? Ja vaikka hetki kanssaan rukoilla, Jumalalta apua, toivoa hälle anoa. Ystävät rakkaat, huomataan toisemme, yhdessä me täällä tätä tietä kuljemme. Pidetään toisistamme huolta, ettei kukaan tiepuoleen jää, on meillä kaikilla sama määränpää. Että sinne pääsisimme kaikki kerran kotiin, luo Taivaan Herran. Katja Ketola
Armoa ihmisille
Monet muoviset ihmiset
kirjavat maailmankansalaiset
yrittävät kieltää sen sanan käytön.
Rukeilemme heidän puolestaan
sen sanan antamin voimin.
Rukoilemme
kuin Jeesus surmaajiaan:
"Isä anna heille anteeksi ...
Avainsana jälleen on
Jeesus.
Armon sana. Avun sana.
Ja kun sanan voimin
lähtee Häntä seuraamaan
valoon päin,
niin paljon kaunistakin näkee
hyvää kokee
ja koettelemuksissakaan
ei koskaan enää
toivo katoa elämästä.
Olavi Peltonen
Hän muistaa unohdetut
Yksinäisellä miehellä on
päivät rukouksin rytmitetyt.
Vaimo jo nukkui pois,
lapset maailman tuulissa,
etsimistä on
syistä olla vielä täällä.
Väsynyt mies pyytää
Jumalaa jo ottamaan
jos omakseen tuntee,
kun ei ymmärrä syitä
olla vielä täällä,
kävellä hiljaisia katuja
aamuin illoin.
Hiljaisimpana sunnuntaina
vastaan tulee koiranpentu
jota kukaan ei kaipaa,
ja siinä tuli se syy
olla vielä täällä.
Hyvin mahtuvat yksiöön
kaksi unohdettua.
Musti nukkuu
kaunista koiranunta
ja hiljainen mies hymyilee,
kiittää kaverista.
Lenkillä se kaveri
vetää miehen sivukadun
rukoushuoneelle
lähimmäisrakkaiden luo,
armon eteen
ja on sunnuntai,
Pyhän hengen aamu
Olavi Peltonen
Armollisuus
Ei mitään hätää,
kaikki on hyvin"
- nämä sanat, kulla sain,
niissä armo, rakkaus syvin.
Sanoissa noissa
taivaallista armoa häivähdys.
Nyt on syyllisyys poissa,
tilalla taakan on keveys.
Näin kokea sain
taivaasta palan.
Päätin-armollisuutta,
rakkautta
jakaa itse myös alan.
Siihen rukoilla pitää
viisautta, voimia,
että itsekin voisin
armollisesti toimia
Katja Ketola
Hän on elämän leipä Hän on aarre etsivän Hän on vesi janoisen Hän on lähde terveyden Hän on voima heikkojen Hän on turva ihmisen Hänen luonaan löydät vaan onnen ikielämän Marja Lehtimäki
Lyhyin askelin Joku jo syntyy hymyillen, kotelostaan nousee perhonen iloa täynnä lentää niityn yllä vain kukkasia nähden ja aina auringossa Tahtoisin niin minäkin vaan tämä tieni on himmeä hiljainen. Sitä kuljen lyhyin askelin, siihen tyydyn Kitisten vaihtuu vanha mieli. Pelko sulaa aina jonkun sydänlämmöstä. Hitauteni on hengellistä ensimmäisen kerran ja siitä olen onnellinen Niin usein vanha pimeys hiipii takana, työntää eteenpäin, valoon päin. Olavi Peltonen
Huurteiset puu valossa auringon välkehtii. Näin sinua ne tervehtii. Timantteja pieniä oksillaan ne jykevästi seisoo paikallaan. Kohottaen oksat kohti taivasta ne ylistävät kaikkeuden kuningasta. Häntä ylistää mekin saamme, nyt Kuningasta juhlikaamme Katja Ketola
Valmistautuminen
Lähimmäisten rakkauden
muistoilla, yhteyksillä
jaksan
lukea, kirjoittaa,
kuunnella, puhua,
siivota, järjestellä.
Toivon kaikki on valmista,
kun tämä ihmisten
maailma jälleen aukeaa.
Rukoilen,
anteeksiantoa anelen
armoon luotan
ja toivon
olen valmis
kun Jumalan taivas aukeaa.
Olavi Peltonen
Syöpä On viiteen kirjaimeen paljon pakattu pelkoa, hämmenystä täyteen ahdettu sana syöpä ihmisen pysäyttää. Ei tullut mieleeni kysymys miksi? Koska tiesin sydämessäni: tämä ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi. Tiesin, että tässä tarkoitus on, Jumalan salaisuus verraton. Laski Jumala ihmeellisen rauhansa, jota ei voi toiselle sanoin kuvailla. Tuota rauhaa todella tarvitsemme, jotta kaikesta tästä syöpään liittyvästä selvisimme. Jumala haluaa meitä jokaista käyttää, mutta usein tyhäksi hänen täytyy meidät näyttää. Jos itsellä ei ole ollut ongelmia ei voi, eikä osaa ymmärtää toisen haavoja, pulmia. Jumala kasvattaa meitä vastoinkäymisen ja kivun kautta, jotta voimme toisia ymmärtää ja auttaa. Kun uskaltaa olla avoin, haavoittuva, voi kokea Jumalan antamia siunauksia. Säde Jokela
Kodista kotiin On aikaa siivota huone niin että päivä valaisee kirkkaan ilman, tekee neliöt puhtaille matoille isän tekemissä kangaspuissa äidin kutomille ja laulunsa hiljaa kuuluu: Maan korvessa käsi enkelin kädessä on. Ja pyhä henki antaa ajatuksen: On aikaa siivota sielun huone armon auringon valoon. Olavi Peltonen
Tänään Aavistan aikuistuneeni, vihdoinkin. Vanha tähän maailmaan, uusi siihen uuteen mutta henki kuljettaa, rakkaus on suurin ja lämpimiä lähimmäisiä lähempänä kuin koskaan. Tänä päivänä huomaan ihmeet, hymyillen luovun selityksistä, omista pienistä tutkimuksista. Ei ole minun tehtäväni Luojan töitä selitellä pienellä ihmisjärjellä. Nyt monesti voin kulkea synnin ohi kiertää kiusaajan mutta en kääntää selkää. Enkä pelkää lankeemista niin kauan kuin käsieni ristiinkytkentä toimii. Tänään tässä Elämä on nyt, joka hetki on arvokas. Mielenrauhaisia hetkiä ajatuksissa hyvää uteliaisuutta. Mitähän taivaan isä on vielä varannut näin pienen ihmisen elämään. Olavi Peltonen
Pieni ihminen Kädet taas ristiin laitan juttelen Jumalalle Taivaan Isälle tarinoin. Joskus hävettää toivomuslistani mutta sinulta pyydän kun uskon kaiken kauttasi järjestyvät. Sinuttelen tässä, se on merkki ystävyydestä, Kyllähän sinä sen tiedät, et pienen ihmisen tavoista suutu. On hyvä olla pieni ihminen ja kulkea jäljessä Jeesuksen kuolleista ylösnousseen. Minä nousin kastevedestä valmiina seuraamaan sinua piene ihmisen lyhyillä askelilla Pyhän hengen voimin. Olavi Peltonen
Lasten ilo Lapsi hymyilee kun saa viime ohjeet enkeliltä maailman valloitukseen. Ensin valloittaa hän vanhempansa sitten suvun ja naapurit. Niin kaunis on sielun pakkaus ja rukoukset sydänlämpöisiä, on armo auki taivasta myöden. Pian juoksee rukoushuoneessa ja sallikaa lasten tulla minun tyköni muistaa vanhempansa. Niin iloinen naurunsa kun pelastunut kasteveteen uppoaa. Hänen ilonsa tarttuu aikuisiin, taivaan ilo laittaa kiittämään. Ja peräpenkillä hymyilee maailman menosta pelastunut kauniisti nöyryytetty lasten onnesta onnellistunut maailman kirjoissa vanha mies. Olavi Peltonen
Ahdistuksen aikaan Kun on ihminen tunteineen, tietoineen niin kyllä se yllättää ahdistus ja paniikki itsestä ja läheisistä. koska iskee kohdalle ison taudin kauhistus. Ei tämä helppoa ole, tuntuu kuin maailma sulkeutuisi. Hermoissa soi. Epäilys käy ajatuksin synkein lyhyin askelin turhuuden tuskin hetkeksi silmissä pimenee. Sitten kirkastuu, kaikki näkyy selvempänä. Seurakunta uskon veljet ja sisaret rakkaat omaiset ystävät Jeesuksessa uskon avaa uudelleen. Aian riittää armoa suojelusta syvää niin on Luoja luvannut. Kevät koittaa kuitenkin hartaat elonhalut herättää kiitosvirsi kaikuu kesäiltaan rauhaisaan. Olavi Peltonen
Pitkä vaellus On tultu tähän päivään pienin askelin kotipihalla nuoren juoksun kyläteillä ison ihmisen katuaskelin kiirettä kantapäillä paheitankin pohkeissa poltellen, Jossain usein enkeli hiljaa hyvään houkutteli vaan eivät korvat kuunnelleet silmät kohti katsoneet. Koettelumksista kulku kun hiukan hidastuu sivuilleen jo vilkuilee taivastakin tähyilee. Kirjoituksista kiinnostuen läpi vuodenaikojen ohittaen kuitenkin mitä tulee minne menee ihminen. Tyhjästä ei mikään ala, tyhjyyteen ei mikään pääty. Jos ei muuta ajatusta, niin hyvyyden ja pahuuden kun huomaa maailmassa siitä alkaa kasvu kulkijan. Kotiin kaipaa, taivaan tiedä tiedustelee. Olavi Peltonen
Kotisatamaan Levottomilta laskuvesiltä jyskyttelee vanha troolari auringonlaskussa kohti kotisatamaa. Luotsina lokki edellä lentää välillä istahtaa hetkeksi mastoon valkein siivin viittaa suuntaa. Viimeistä vuonoa hiljaa lipuu väsynyt laiva rannoilla hehkuu ruska keltaisin koivuin punaisin varvikoin Taakse ovat jo jääneet karikkoiset vedet, alus kulkee hitaasti majakan ristivalosta kotivaloon päin. Kotisataman rannoilla on paljon asuinsijoja. Tuttuja puheita hyviä henkiä Pyhää henkeä, rauhaa, Jumalan rauhaa. Väsynyt saa levätä, perillepäässyt olla vaan kalojen kalastaja, jonka ihmisten kalastaja kalasti kotisatamaan. Olavi Peltonen
Miksi Lapseni kuljet sä huokaillen, miks murheella tietäsi kuljet? Joka hetki kuljen sun rinnallasi, ja vielä kun silmäsi suljet. Sinä katseesi suuntaa jo ylöspäin, siellä armon aurinko paistaa. Toivon tähdet tuikkivat pimeessäkin, saat iloa autuutta maistaa. Jos polkusi kapea, kivikkoinen et kuitenkaan kulje sä yksin. vaik yhtään et näe rinnallasi, kuljen kanssasi käsityksin. Ei matkasi siellä alhoissa maan, se ei kestä ikuisesti. Kun kotirannalle saavutaan, huomaat hetken vain taivallus kesti. Siis taakkasi suuret ja pienemmätkin, ne heitä jo ristin juureen. Luota armoon, rakkauteen valtavaan, minun lunastustyöhöni suureen. Marja Lehtimäki
Vapauteen Itäinen taivas syttyy oranssiin aamu aukeaa kirkkaana joen hopeajuovan yllä taivaalta tuhannen hanhea tervehtii ihmistä. Yön pimeydestä herään keväiseen valoon totuuden paljastajaan lujemmin uskon seurata tahdon. Sylillisen armoa saan, aikaa on ajatella, mietiskellä, rukoilla. Välipäätös aina sama lopputulos aina sama Jumala on, Jeesus vapauttaja Olavi Peltonen
Joulun lupaus Talviaamujen auetessa kuurat välkkyvät hopeisina hileet soittavat virroissa. Kuu kertoo, tähti näyttää. Luojalta sielujen sanoma revontulten uruilla soi. Lämmin henki hämärässä ahdistuksen ajan voittaa. Totuus kertomusta suurempi, synnin vangin vapauttaa. Lapsi syntyy sydämiin tuo armon tullessaan. Joulun kuulee, näkee, sielu tuntee totuutena. Sulaa jään murut mielestä antautuu parhaan palvelijaksi, onni on vain sanan takana. Jumalalle jokainen on armon arvoinen ihminen. Oi jouluyö ylistystä kaikuu avaruus maa rauhaan laskeutuu. ihmismielet kiitokseen kun joulun sanat lupaavat elämää jatkuvaa ajasta ikuisuuteen Olavi Peltonen
Korpitiellä Täällä kuljen korpitiellä. Aurinko mennyt jo mailleen. Synkät pilvet peittää taivaan. Tuuli soittaa latvoissa puitten. Yö varjoonsa peittää maan. Silloin huudan: Herra auta, valaise tieni, anna valosi loistaa. Olethan luvannut kulkea kanssani, yksin en löydä tietä kotiin. Anna säteesi sydämeeni loistaa. Vihdoin päivä sarastaa. Pilvet värjäytyvät purppuraan, tuuli pyyhkii ne pois, taivas kirkastuu. Tielleni loistaa taivaallinen valo, siitä Herrani sieluni kiitää. Jorma Sirkka
Armon linna Kotini on linnani lähimmäisenrakkaus laskusiltani risti lipussa suorassa tangossa, tuuliviiri tornissa. On aikaa tarkastaa vieläkö on kaapeissa luurankopölyä nenää kutittavaa. muistia mustaavaa. Antaa tulla tuulen tupaan suvilämmön, päivän valon. armon auringon. Olavi Peltonen
Elämän korjaus Kesti kauan oppia elämään. Onneksi elämää riitti. Haavat paranivat hitaasti puhumalla lämpimille ihmisille, Jumalalle. Anteeksi kun on saanut ja itse antanut, on sovussa menneisyytensä kanssa niin hyvin että hymyilee historialleen ja kiittää. Olavi Peltonen
Sopu löytynyt Satavuotiaan talon kolmas asukas lepää vinttihuoneen uunin loisteessa sohvalla selällään. Levottomaan mieleensä saa rauhaa, mielenrauhaa, Jumalan rauhaa. Sanoja toistaen kädet rinnalla ristissä hän tuntee kun jännitys laukeaa, on raukeaa. Ei mitään hätää tässä nätissä elämässä se loppuun lyhyin askelin ja sitten lepoon armoon luottaen. Olavi Peltonen
Astu valoon, armon alle, tilaan avaralle. Jätä pelko, huolten paino. Uusi kevät koitti, olet vapaa, lunastettu. Jeesus pahan voitti. Isän rakkaus, armo suuri, kuuluu sulle juuri kuorman alla huokaavalle, perin kiusatulle. Nosta katsees, pääsi nosta, Jeesukseen vain katso. Hänen luonaan rauha suuri, syntein anteeksanto. Lupaus vahva, aivan varma, koskaan Hän ei jätä rinnallasi aina kulkee, jos kohtaa tuska hätä. Marja Lehtimäki
Kynttilänsytyttäjä Urakalla tässä on ystävien kumpuja kukitettu, kynttilöitä sitten sytytetty. Monet läheiset on lähteneet ja palasen vieneet mennessään. Muistot kauniit ja hauskat mieleeni jääneet ja mietin, veivätkö he omansa jonnekkin. Monen kohdalla mietin miksi hän hengellisyytensä salasi taivastielle vain harva halusi. Kauko-omaiset pyytävät sytyttäisinkö kynttilöitä, kirkkomaalle menisin. Minulta pyydetään, kai se on osani, harvemmin muilla miehillä. Herkkä mies sai hyvän osan. Jokainen sytytys sytyttää hartaita mietteitä, rauhoittaa levottoman mielen. Rohkaisee enemmän puhumaan ristin merkityksestä. Olavi Peltonen
Armon aamuyö
Aamuyön syvään synkkään
silmiin aukeaa näyn polku:
Hiljaisen suon takana
pitkän pitkospuumatkan päässä
on marjaisa mäki,
mäen takana nousevan auringon laakso.
Siellä kirkas sinilaineinen järvi
ja järvellä se ainut mies,
joka kerran kulki veneettä veden päällä.
Pyhä henki kuiskaa:
Jatka matkaa,
rukoile laiturilla:
Otatko mukaan
ja Hän vastaa:
Otan.
Jumalan kaiku salomailla
toistaa:
Otan otan, totta tosiaan otan
kun aikasi on.
Minä olen sinut nimelläsi kutsunut.
Iso mies sulaa itsensä kokoiseksi
ristii kätensä ja nukahtaa
kuin pieni lapsi,
Taivaan isän lapsi.
Olavi Peltonen
Kevätaamu Istun mäen kumpareella suon reunassa. Katselen, kuuntelen kuinka luonto herää. Kuulen kuinka tuuli puittenlatvoissa humisee. Auringon säteet alkavat lämmittää. On tullut kevät. Linnut puitten oksilta toiselle pyrähtää. Laulaa, visertää Jumalan kunniaa kaiuttaa. Muut metsän eläimet omia polkuja kulkevat. Kasvit alkaa vihertää, näin luonto herää. On tullut kevät. Kauempana suolla kurki töräyttää pasuunansa. Ilmoittaa nyt on kevät tullut, pian on kesä. Ystävät rakkaat katselkaa ympärille, on Jumalan kevät. Pian pasuuna soi kutsuen Jumalan kansan kokoon. Alkaa ikikesä. Jorma Sirkka
Tule Jeesus ja tartu käteen, se niin heikko ja vapisee. Suo sun valtavan kirkkautes säteen loistaa sieluni pimeyteen. Ole turvakallio mulla, olo silloin niin ihana on. Saanhan aina luonasi olla, eessäs palvoa tahtoni on. Älä Jeesus mua hylkää koskaan, ilman sua en mä elää voi. Sinä tiedät lääkkeen tuskaan, sinun kanssasi helpompi on. Sua kiitän ja ylistän Herra, sinä kaikkeni päällä maan. Olet luvannut saapua kerran minut kotihini noutamaan! Kaisu Riuttamäki
Taukotuvat
Tämä ihmisen elämä on
kivinen polku läpi metsän
niin kapea usein
ja tiheää pensaikkoa.
Vaellusta tarkkaillen
veden pisaroita
kuusen oksien ristimuodoissa,
auringon kirjossa.
Ja sitten yllättäen
vaaniva vaara
maailma kääntää kylkeään,
ihmiset kaukana koloissaan.
Pitkä tauko
hiljainen taukotupa
kauemmas joutuneet
entistä läheisemmät.
Mutta armo ei väisty
ja hiljainen toivo
pysyy hereillä.
Kerran pääsemme tästä
ja on päivämme
havuntuoksuista hengitystä,
joka vedosta kiitollisena
elämästä Korkeimmalle.
Olavi Peltonen
RAKASTETTU Olla rakastettu, tällaisenaan, hauraana, haavoittuvana, sydän verta vuotavana. Olla rakastettu, tällaisenaan, iloa nauru helkkyen. Tällaisenaan Hänen lapsenaan olla saan. Jumalan omana, Hänen perhekuntaan kuuluvana, tuntea saan suurta rakkautta. Kokea, mitä on olla rakastettu. Katja Ketola
Elämän sana
Ilosanoman alussa on sana
ja uusi elämä alkaa sanalla
Jeesus.
Hätärukouksissa se heitetään,
maallisten mielestä se kuuluu
vain hihhulin huulilta.
Mutta ihmeet alkavat jos katuva
armoa anoo, hädissään huutaa
Jeesus.
Jää taakse
taikasanat mitättömät,
voimasanat karkeat kun
tulee eteen armon sana
Jeesus.
Mikä ennen juuttui
hampaiden taakse
tulee ilolla ulos,
ystävän äänellä
lämmikkeeksi lähimmäiselle.
Rohkaisuksi ratkaisuun
se tehokkain sana
Jeesus.
Sano se sana tänään
pyydä vilpittömästi:
ota ja ohjaa
tule herrakseni
Jeesus.
Niin avaat elämäsi lukon
jätät kahleet taaksesi
jää paljon hyvää ajateltavaa,
ymmärrät ihmisten elämää
kun kuljet pientä polkua
kotiin päin
ja oppaanasi on
paras mahdollinen
Jeesus.
Olavi Peltonen