Mitä on armo? Se on sitä, että annan anteeksi. Se on sitä, että saan anteeksi. Mitä on armo? Se on rakkautta minua kohtaan sitä, jota en ansaitse. Mitä on armo? Se on sitä, että kaikki syntini väärät tekoni tekemättä jättämiseni heitetään meren syvyyksiin peitetään ikuisesti unohdetaan. Armo virtaa ristiltä Jeesuksen veren läpi. Vastaanotan luotan elän armosta. Annukka Suonpää
Kotisatamaan Levottomilta laskuvesiltä jyskyttelee vanha troolari auringonlaskussa kohti kotisatamaa. Luotsina lokki edellä lentää välillä istahtaa hetkeksi mastoon valkein siivin viittaa suuntaa. Viimeistä vuonoa hiljaa lipuu väsynyt laiva rannoilla hehkuu ruska keltaisin koivuin punaisin varvikoin Taakse ovat jo jääneet karikkoiset vedet, alus kulkee hitaasti majakan ristivalosta kotivaloon päin. Kotisataman rannoilla on paljon asuinsijoja. Tuttuja puheita hyviä henkiä Pyhää henkeä, rauhaa, Jumalan rauhaa. Väsynyt saa levätä, perillepäässyt olla vaan kalojen kalastaja, jonka ihmisten kalastaja kalasti kotisatamaan. Olavi Peltonen
Kiitollisuus ei kysy osoitetta. Se syntyy syvällä sydämessä elämänpalasten joskus vaikeissakin lonkeroissa. Se pysyy siellä, missä katse on suunnattuna Jeesuksen lupauksiin mahdollisuuksiin voimaan suunnitelmiin rakkauteen. Kiitollisuus elämänasenteena on raikkaanmakuinen lahja, joka kypsyy tutustumalla Totuuteen; Taivaan Isään voi luottaa. Hauraskin elämä kantaa kiitollisuutta Isän käsiin heittäytymällä. Minua kannetaan koko painolla ⁃ kiitän! Annukka Suonpää
Miksi Lapseni kuljet sä huokaillen, miks murheella tietäsi kuljet? Joka hetki kuljen sun rinnallasi, ja vielä kun silmäsi suljet. Sinä katseesi suuntaa jo ylöspäin, siellä armon aurinko paistaa. Toivon tähdet tuikkivat pimeessäkin, saat iloa autuutta maistaa. Jos polkusi kapea, kivikkoinen et kuitenkaan kulje sä yksin. vaik yhtään et näe rinnallasi, kuljen kanssasi käsityksin. Ei matkasi siellä alhoissa maan, se ei kestä ikuisesti. Kun kotirannalle saavutaan, huomaat hetken vain taivallus kesti. Siis taakkasi suuret ja pienemmätkin, ne heitä jo ristin juureen. Luota armoon, rakkauteen valtavaan, minun lunastustyöhöni suureen. Marja Lehtimäki
Vapauteen Itäinen taivas syttyy oranssiin aamu aukeaa kirkkaana joen hopeajuovan yllä taivaalta tuhannen hanhea tervehtii ihmistä. Yön pimeydestä herään keväiseen valoon totuuden paljastajaan lujemmin uskon seurata tahdon. Sylillisen armoa saan, aikaa on ajatella, mietiskellä, rukoilla. Välipäätös aina sama lopputulos aina sama Jumala on, Jeesus vapauttaja Olavi Peltonen
Matkalla Uutta voi syntyä, kun uskaltaa irrottaa vanhasta. Mahdotonta ei ole siellä, missä Jumala on. Tärkeintä on löytää tie rukouksin perille. Sillä matkalla on syntynyt rohkeutta pelon sijaan rauhaa turvattomuuden tilalle elämää kuoleman paikalle uskoa, toivoa ja rakkautta. Uskallan huomiseen; Jumala on jo siellä valmistellut minun kipuuni lääkettä kysymyksiini vastauksia voimattomuuteeni voimaa. Ehkä sittenkin usein Rakkaus näyttäytyy ristinmuotoisena. Näen sen selvemmin rukouksen keskiössä silloin kun katson Jeesuksen veren tahrimia käsiä rakkaudesta minuun. Tartun niihin. Annukka Suonpää
Joulun lupaus Talviaamujen auetessa kuurat välkkyvät hopeisina hileet soittavat virroissa. Kuu kertoo, tähti näyttää. Luojalta sielujen sanoma revontulten uruilla soi. Lämmin henki hämärässä ahdistuksen ajan voittaa. Totuus kertomusta suurempi, synnin vangin vapauttaa. Lapsi syntyy sydämiin tuo armon tullessaan. Joulun kuulee, näkee, sielu tuntee totuutena. Sulaa jään murut mielestä antautuu parhaan palvelijaksi, onni on vain sanan takana. Jumalalle jokainen on armon arvoinen ihminen. Oi jouluyö ylistystä kaikuu avaruus maa rauhaan laskeutuu. ihmismielet kiitokseen kun joulun sanat lupaavat elämää jatkuvaa ajasta ikuisuuteen Olavi Peltonen
Sanasta elämä Sana, joka armahtaa parantaa nostaa kantaa lohduttaa rohkaisee luo uutta Elämän sana. se on jaettavana. Uskalletaan sanoa meissä syntyvä sana, joka siunaa kunnioittaa valaisee vapauttaa oikeaan aikaan oikeassa paikassa Hiljaisuudessa on sijaa läsnäolon kuulaudelle dialogin ja uuden syntyä. Jumalan läsnäolossa sanat saavat kauniin muodon synnyttäen elämää. Annukka Suonpää
Korpitiellä Täällä kuljen korpitiellä. Aurinko mennyt jo mailleen. Synkät pilvet peittää taivaan. Tuuli soittaa latvoissa puitten. Yö varjoonsa peittää maan. Silloin huudan: Herra auta, valaise tieni, anna valosi loistaa. Olethan luvannut kulkea kanssani, yksin en löydä tietä kotiin. Anna säteesi sydämeeni loistaa. Vihdoin päivä sarastaa. Pilvet värjäytyvät purppuraan, tuuli pyyhkii ne pois, taivas kirkastuu. Tielleni loistaa taivaallinen valo, siitä Herrani sieluni kiitää. Jorma Sirkka
Vapauteen Katselin pitkään kaltereiden raosta avointa porttia. Astuin ulos varovasti, tunnustellen. Jeesus seisoi vierelläni kuiskaten ”Minä olen ovi.” Hullaannuin happea riittikin hengitin pitkän matkan jälkeen vedin syvään uudestaan ja uudestaan. Ovi pysyi auki taivas näkyi. Helpotuksen kyyneleet kastelivat kasvoni vapaudessa. Annukka Suonpää
Armon linna Kotini on linnani lähimmäisenrakkaus laskusiltani risti lipussa suorassa tangossa, tuuliviiri tornissa. On aikaa tarkastaa vieläkö on kaapeissa luurankopölyä nenää kutittavaa. muistia mustaavaa. Antaa tulla tuulen tupaan suvilämmön, päivän valon. armon auringon. Olavi Peltonen
Elämän korjaus Kesti kauan oppia elämään. Onneksi elämää riitti. Haavat paranivat hitaasti puhumalla lämpimille ihmisille, Jumalalle. Anteeksi kun on saanut ja itse antanut, on sovussa menneisyytensä kanssa niin hyvin että hymyilee historialleen ja kiittää. Olavi Peltonen
Elämää on kuolemanvarjon laaksossakin jos avaan silmäni etsin, löydän, tavoitan elämää kaikkialta missä Jeesus on. Elämä voi pukeutua mustanpuhuriin tai auringonsäteisiin olla olemassa sielläkin missä varjot lankeavat peittäen auringon. Pimeässä voin löytää valon, joka ei sammu koskaan. Annukka Suonpää
Sopu löytynyt Satavuotiaan talon kolmas asukas lepää vinttihuoneen uunin loisteessa sohvalla selällään. Levottomaan mieleensä saa rauhaa, mielenrauhaa, Jumalan rauhaa. Sanoja toistaen kädet rinnalla ristissä hän tuntee kun jännitys laukeaa, on raukeaa. Ei mitään hätää tässä nätissä elämässä se loppuun lyhyin askelin ja sitten lepoon armoon luottaen. Olavi Peltonen
Astu valoon, armon alle, tilaan avaralle. Jätä pelko, huolten paino. Uusi kevät koitti, olet vapaa, lunastettu. Jeesus pahan voitti. Isän rakkaus, armo suuri, kuuluu sulle juuri kuorman alla huokaavalle, perin kiusatulle. Nosta katsees, pääsi nosta, Jeesukseen vain katso. Hänen luonaan rauha suuri, syntein anteeksanto. Lupaus vahva, aivan varma, koskaan Hän ei jätä rinnallasi aina kulkee, jos kohtaa tuska hätä. Marja Lehtimäki
Toivon avaimet saavat elämänlähteen pulppuamaan raikkaanmakuista vettä janoisille, nääntyneille, jotka ammennusastioineen kurkottelevat lähteelle. Jeesus, Elämän lähde, toivon avaimet hallussaan kurkottelee epätoivon hetkiimme ojentaen armon aarteita lahjaksi kaikille tarvitseville. Armoa riittää, toivoa on, lähde pulppuaa - vastaanotetaan vain. Annukka Suonpää
Kynttilänsytyttäjä Urakalla tässä on ystävien kumpuja kukitettu, kynttilöitä sitten sytytetty. Monet läheiset on lähteneet ja palasen vieneet mennessään. Muistot kauniit ja hauskat mieleeni jääneet ja mietin, veivätkö he omansa jonnekkin. Monen kohdalla mietin miksi hän hengellisyytensä salasi taivastielle vain harva halusi. Kauko-omaiset pyytävät sytyttäisinkö kynttilöitä, kirkkomaalle menisin. Minulta pyydetään, kai se on osani, harvemmin muilla miehillä. Herkkä mies sai hyvän osan. Jokainen sytytys sytyttää hartaita mietteitä, rauhoittaa levottoman mielen. Rohkaisee enemmän puhumaan ristin merkityksestä. Olavi Peltonen
Tartu hetkeen Olla läsnä tässä ja nyt ei missään aikaisemmassa ei missään tulevaisuuden päässä vaan hengittämässä tätä hetkeä koko keuhkotilavuudella. ”Carpe diem” Horatiuksen lentävä lause ”tartu hetkeen”, aitouteen elämänmakuiseen koko värikirjoon väistämättä edes tummanpuhuvia epämääräisennäköisiä pilvipatsaita. Tässä hetkessä asuu Jumalan Pyhä Henki: Rohkaisija, Lohduttaja, Puolustaja, Kaikkivaltias mahdollisuuksien näyttäjä lähietäisyydelläkin suojattu turvarajat kohdillaan. Raamatun Mooses seisoi palavan pensaan äärellä, riisui kengät, katseli tulta, Jumalan läsnäolossa, hetkessä pyhässä, ennalta valmistellussa. Tänäänkin Ihmeidentekijä odottaa. Carpe diem! Annukka Suonpää
Armon aamuyö Aamuyön syvään synkkään silmiin aukeaa näyn polku: Hiljaisen suon takana pitkän pitkospuumatkan päässä on marjaisa mäki, mäen takana nousevan auringon laakso. Siellä kirkas sinilaineinen järvi ja järvellä se ainut mies, joka kerran kulki veneettä veden päällä. Pyhä henki kuiskaa: Jatka matkaa, rukoile laiturilla: Otatko mukaan ja Hän vastaa: Otan. Jumalan kaiku salomailla toistaa: Otan otan, totta tosiaan otan kun aikasi on. Minä olen sinut nimelläsi kutsunut. Iso mies sulaa itsensä kokoiseksi ristii kätensä ja nukahtaa kuin pieni lapsi, Taivaan isän lapsi. OlaviPeltonen
Jumalan huolenpito ei lopu koronaan ei minun virheisiin on läsnä silloinkin kun yönmusta pilviharso peittää sen näkökentästäni. Jumala ei unohda, hylkää, petä armon anteliaalla aterialla ravitsee nääntyvät lampaat johdattaen vihreille niityille lepäämään. Annukka Suonpää
Kevätaamu Istun mäen kumpareella suon reunassa. Katselen, kuuntelen kuinka luonto herää. Kuulen kuinka tuuli puittenlatvoissa humisee. Auringon säteet alkavat lämmittää. On tullut kevät. Linnut puitten oksilta toiselle pyrähtää. Laulaa, visertää Jumalan kunniaa kaiuttaa. Muut metsän eläimet omia polkuja kulkevat. Kasvit alkaa vihertää, näin luonto herää. On tullut kevät. Kauempana suolla kurki töräyttää pasuunansa. Ilmoittaa nyt on kevät tullut, pian on kesä. Ystävät rakkaat katselkaa ympärille, on Jumalan kevät. Pian pasuuna soi kutsuen Jumalan kansan kokoon. Alkaa ikikesä. Jorma Sirkka
Tule Jeesus ja tartu käteen, se niin heikko ja vapisee. Suo sun valtavan kirkkautes säteen loistaa sieluni pimeyteen. Ole turvakallio mulla, olo silloin niin ihana on. Saanhan aina luonasi olla, eessäs palvoa tahtoni on. Älä Jeesus mua hylkää koskaan, ilman sua en mä elää voi. Sinä tiedät lääkkeen tuskaan, sinun kanssasi helpompi on. Sua kiitän ja ylistän Herra, sinä kaikkeni päällä maan. Olet luvannut saapua kerran minut kotihini noutamaan! Kaisu Riuttamäki
Taukotuvat Tämä ihmisen elämä on kivinen polku läpi metsän niin kapea usein ja tiheää pensaikkoa. Vaellusta tarkkaillen veden pisaroita kuusen oksien ristimuodoissa, auringon kirjossa. Ja sitten yllättäen vaaniva vaara maailma kääntää kylkeään, ihmiset kaukana koloissaan. Pitkä tauko hiljainen taukotupa kauemmas joutuneet entistä läheisemmät. Mutta armo ei väisty ja hiljainen toivo pysyy hereillä. Kerran pääsemme tästä ja on päivämme havuntuoksuista hengitystä, joka vedosta kiitollisena elämästä Korkeimmalle. Olavi Peltonen
RAKASTETTU Olla rakastettu, tällaisenaan, hauraana, haavoittuvana, sydän verta vuotavana. Olla rakastettu, tällaisenaan, iloa nauru helkkyen. Tällaisenaan Hänen lapsenaan olla saan. Jumalan omana, Hänen perhekuntaan kuuluvana, tuntea saan suurta rakkautta. Kokea, mitä on olla rakastettu. Katja Ketola
Suljetut ovet Suljetut ovet ovat portteja joiden takaa on löydettävissä uusia mahdollisuuksia. Suljetut ovet muutokset uuden tuoma epävarmuus pakottavat kohtaamaan elämän rajallisuuden. Suljetut ovet näyttäytyvät usein aluksi pelottavan vahvoina joita yritämme takoa auki epätoivon vimmalla, epäonnistuen. Suljetut ovet taitavat sittenkin olla elämää rikastuttavia kompassin tarkastuspisteitä poluillemme annettuja lahjoja. Suljettujen ovien takaa sukelsi Samuel Hannan syliin, avautui punainen meri, pelastui Nooa vedenpaisumukselta. Suljetut ovet muistuttakoon meille Jumalalla on edelleen, jopa poikkeustilanteessa oikeat avaimet jokaiseen oveen, lukkoon ja salpaan. Suljetut ovet avautuessaan peilaavat siunauksen, armon, ihmeen valtavia elementtejä Jumalan avaamana. 22.3.2020 Annukka Suonpää
Elämän sana Ilosanoman alussa on sana ja uusi elämä alkaa sanalla Jeesus. Hätärukouksissa se heitetään, maallisten mielestä se kuuluu vain hihhulin huulilta. Mutta ihmeet alkavat jos katuva armoa anoo, hädissään huutaa Jeesus. Jää taakse taikasanat mitättömät, voimasanat karkeat kun tulee eteen armon sana Jeesus. Mikä ennen juuttui hampaiden taakse tulee ilolla ulos, ystävän äänellä lämmikkeeksi lähimmäiselle. Rohkaisuksi ratkaisuun se tehokkain sana Jeesus. Sano se sana tänään pyydä vilpittömästi: ota ja ohjaa tule herrakseni Jeesus. Niin avaat elämäsi lukon jätät kahleet taaksesi jää paljon hyvää ajateltavaa, ymmärrät ihmisten elämää kun kuljet pientä polkua kotiin päin ja oppaanasi on paras mahdollinen Jeesus. Olavi Peltonen