Runot

Vapauteen

Katselin pitkään
kaltereiden raosta
avointa porttia.
Astuin ulos
varovasti, tunnustellen.
Jeesus seisoi vierelläni
kuiskaten
”Minä olen ovi.”
Hullaannuin
happea riittikin
hengitin
pitkän matkan jälkeen
vedin syvään
uudestaan ja uudestaan.
Ovi pysyi auki
taivas näkyi.
Helpotuksen kyyneleet
kastelivat kasvoni
vapaudessa.

Annukka Suonpää

Armon linna

Kotini on linnani
lähimmäisenrakkaus laskusiltani
risti lipussa
suorassa tangossa,
tuuliviiri tornissa.

On aikaa tarkastaa
vieläkö on kaapeissa
luurankopölyä
nenää kutittavaa.
muistia mustaavaa.
Antaa tulla tuulen tupaan
suvilämmön, päivän valon.
armon auringon.

Olavi Peltonen

Elämän korjaus

Kesti kauan oppia elämään.
Onneksi elämää riitti.
Haavat paranivat hitaasti
puhumalla
lämpimille ihmisille,
Jumalalle.
   Anteeksi kun on saanut
ja itse antanut,
on sovussa
menneisyytensä kanssa
niin hyvin 
että hymyilee historialleen
ja kiittää.

Olavi Peltonen

Elämää
on kuolemanvarjon laaksossakin
jos avaan silmäni
etsin, löydän, tavoitan
elämää kaikkialta
missä Jeesus on.

Elämä voi pukeutua
mustanpuhuriin tai
auringonsäteisiin
olla olemassa
sielläkin missä
varjot lankeavat peittäen auringon.
Pimeässä voin löytää
valon, joka ei sammu koskaan.

Annukka Suonpää

Sopu löytynyt
Satavuotiaan talon kolmas asukas
lepää vinttihuoneen uunin loisteessa
sohvalla selällään.
Levottomaan mieleensä saa 
rauhaa,
mielenrauhaa,
Jumalan rauhaa.
   Sanoja toistaen
kädet rinnalla ristissä
hän tuntee kun jännitys 
laukeaa, on raukeaa.
Ei mitään hätää tässä 
nätissä elämässä
se loppuun lyhyin askelin
ja sitten lepoon
armoon luottaen.

Olavi Peltonen
  

Astu valoon, armon alle,
tilaan avaralle.
Jätä pelko, huolten paino.
Uusi kevät koitti,
olet vapaa, lunastettu.
Jeesus pahan voitti.
Isän rakkaus, armo suuri,
kuuluu sulle juuri
kuorman alla huokaavalle,
perin kiusatulle.
Nosta katsees, pääsi nosta,
Jeesukseen vain katso.
Hänen luonaan rauha suuri,
syntein anteeksanto.
Lupaus vahva, aivan varma,
koskaan Hän ei jätä
rinnallasi aina kulkee,
jos kohtaa tuska hätä.

Marja Lehtimäki

Toivon avaimet
saavat elämänlähteen
pulppuamaan raikkaanmakuista
vettä janoisille, nääntyneille,
jotka ammennusastioineen
kurkottelevat lähteelle.

Jeesus, Elämän lähde,
toivon avaimet hallussaan
kurkottelee epätoivon hetkiimme
ojentaen armon aarteita
lahjaksi kaikille tarvitseville.
Armoa riittää, toivoa on,
lähde pulppuaa - vastaanotetaan vain.

Annukka Suonpää

Kynttilänsytyttäjä

Urakalla tässä
on ystävien kumpuja kukitettu,
kynttilöitä sitten sytytetty.
Monet läheiset on lähteneet
ja palasen vieneet mennessään.
Muistot kauniit ja hauskat
mieleeni jääneet
ja mietin,
veivätkö he omansa jonnekkin.
   Monen kohdalla mietin miksi
hän hengellisyytensä salasi
taivastielle vain harva halusi.

Kauko-omaiset pyytävät
sytyttäisinkö kynttilöitä,
kirkkomaalle menisin.
   Minulta pyydetään,
kai se on osani,
harvemmin muilla miehillä.
   Herkkä mies sai hyvän osan.
Jokainen sytytys sytyttää 
hartaita mietteitä,
rauhoittaa levottoman mielen.
Rohkaisee enemmän puhumaan
ristin merkityksestä.

Olavi Peltonen

Tartu hetkeen
Olla läsnä
tässä ja nyt
ei missään aikaisemmassa
ei missään tulevaisuuden päässä
vaan hengittämässä tätä hetkeä koko keuhkotilavuudella.
 
”Carpe diem”
Horatiuksen lentävä lause
”tartu hetkeen”, aitouteen
elämänmakuiseen
koko värikirjoon
väistämättä edes tummanpuhuvia
epämääräisennäköisiä pilvipatsaita.
 
Tässä hetkessä
asuu Jumalan Pyhä Henki:
Rohkaisija, Lohduttaja, Puolustaja,
Kaikkivaltias mahdollisuuksien näyttäjä
lähietäisyydelläkin suojattu
turvarajat kohdillaan.
 
Raamatun Mooses
seisoi palavan pensaan äärellä,
riisui kengät, katseli tulta,
Jumalan läsnäolossa,
hetkessä pyhässä, ennalta valmistellussa.
Tänäänkin Ihmeidentekijä odottaa. Carpe diem!
 
Annukka Suonpää
 

Armon aamuyö
 
Aamuyön syvään synkkään
silmiin aukeaa näyn polku:
    Hiljaisen suon takana
pitkän pitkospuumatkan päässä
on marjaisa mäki,
mäen takana nousevan auringon laakso.
Siellä kirkas sinilaineinen järvi
ja järvellä se ainut mies,
joka kerran kulki veneettä veden päällä.
Pyhä henki kuiskaa:
    Jatka matkaa,
rukoile laiturilla:
Otatko mukaan
ja Hän vastaa:
Otan.
Jumalan kaiku salomailla
toistaa:
Otan otan, totta tosiaan otan
kun aikasi on.
Minä olen sinut nimelläsi kutsunut.
    Iso mies sulaa itsensä kokoiseksi
ristii kätensä ja nukahtaa
kuin pieni lapsi,
Taivaan isän lapsi.
 
 
OlaviPeltonen

Jumalan huolenpito
ei lopu koronaan
ei minun virheisiin
on läsnä silloinkin
kun yönmusta pilviharso peittää sen
näkökentästäni.

Jumala ei
unohda, hylkää, petä
armon anteliaalla aterialla
ravitsee nääntyvät lampaat
johdattaen vihreille niityille
lepäämään.

Annukka Suonpää

Kevätaamu
Istun mäen kumpareella suon reunassa.
Katselen, kuuntelen kuinka luonto herää.
Kuulen kuinka tuuli puittenlatvoissa humisee.
Auringon säteet alkavat lämmittää.
On tullut kevät.

Linnut puitten oksilta toiselle pyrähtää.
Laulaa, visertää Jumalan kunniaa kaiuttaa.
Muut metsän eläimet omia polkuja kulkevat.
Kasvit alkaa vihertää, näin luonto herää.
On tullut kevät.

Kauempana suolla kurki töräyttää pasuunansa.
Ilmoittaa nyt on kevät tullut, pian on kesä.
Ystävät rakkaat katselkaa ympärille, on 
Jumalan kevät.
Pian pasuuna soi kutsuen Jumalan kansan 
kokoon.
Alkaa ikikesä.

Jorma Sirkka

Tule Jeesus ja tartu käteen,
se niin heikko ja vapisee.
Suo sun valtavan kirkkautes säteen
loistaa sieluni pimeyteen.

Ole turvakallio mulla,
olo silloin niin ihana on.
Saanhan aina luonasi olla,
eessäs palvoa tahtoni on.

Älä Jeesus mua hylkää koskaan,
ilman sua en mä elää voi.
Sinä tiedät lääkkeen tuskaan,
sinun kanssasi helpompi on.

Sua kiitän ja ylistän Herra,
sinä kaikkeni päällä maan.
Olet luvannut saapua kerran
minut kotihini noutamaan!

Kaisu Riuttamäki

Taukotuvat

Tämä ihmisen elämä on
kivinen polku läpi metsän
niin kapea usein
ja tiheää pensaikkoa.
    Vaellusta tarkkaillen
veden pisaroita
kuusen oksien ristimuodoissa,
auringon kirjossa.

Ja sitten yllättäen
vaaniva vaara
maailma kääntää kylkeään,
ihmiset kaukana koloissaan.
Pitkä tauko
hiljainen taukotupa
kauemmas joutuneet
entistä läheisemmät.

Mutta armo ei väisty
ja hiljainen toivo
pysyy hereillä.
    Kerran pääsemme tästä
ja on päivämme
havuntuoksuista hengitystä,
joka vedosta kiitollisena
elämästä Korkeimmalle.

Olavi Peltonen

RAKASTETTU

Olla rakastettu,
tällaisenaan,
hauraana, haavoittuvana,
sydän verta vuotavana.

Olla rakastettu,
tällaisenaan,
iloa nauru helkkyen.

Tällaisenaan
Hänen lapsenaan
olla saan.

Jumalan omana,
Hänen perhekuntaan kuuluvana,
tuntea saan
suurta rakkautta.
Kokea, mitä on olla rakastettu.

Katja Ketola

Suljetut ovet


Suljetut ovet
ovat portteja
joiden takaa
on löydettävissä
uusia mahdollisuuksia.


Suljetut ovet
muutokset
uuden tuoma epävarmuus
pakottavat kohtaamaan
elämän rajallisuuden.


Suljetut ovet
näyttäytyvät usein aluksi
pelottavan vahvoina
joita yritämme takoa auki
epätoivon vimmalla,
epäonnistuen.


Suljetut ovet
taitavat sittenkin
olla elämää rikastuttavia
kompassin tarkastuspisteitä
poluillemme annettuja
lahjoja.


Suljettujen ovien
takaa sukelsi
Samuel Hannan syliin,
avautui punainen meri,
pelastui Nooa vedenpaisumukselta.


Suljetut ovet
muistuttakoon meille
Jumalalla on edelleen,
jopa poikkeustilanteessa
oikeat avaimet
jokaiseen oveen, lukkoon ja salpaan.


Suljetut ovet
avautuessaan peilaavat
siunauksen, armon, ihmeen
valtavia elementtejä
Jumalan avaamana.




22.3.2020 Annukka Suonpää

Elämän sana

Ilosanoman alussa on sana
ja uusi elämä alkaa sanalla
Jeesus.
Hätärukouksissa se heitetään,
maallisten mielestä se kuuluu
vain hihhulin huulilta.
    Mutta ihmeet alkavat jos katuva
armoa anoo, hädissään huutaa
Jeesus.

Jää taakse
taikasanat mitättömät,
voimasanat karkeat kun
tulee eteen armon sana
Jeesus.
    Mikä ennen juuttui
hampaiden taakse
tulee ilolla ulos,
ystävän äänellä
lämmikkeeksi lähimmäiselle.
Rohkaisuksi ratkaisuun
se tehokkain sana
Jeesus.

Sano se sana tänään
pyydä vilpittömästi:
ota ja ohjaa
tule herrakseni
Jeesus.
    Niin avaat elämäsi lukon
jätät kahleet taaksesi
jää paljon hyvää ajateltavaa,
ymmärrät ihmisten elämää
kun kuljet pientä polkua
kotiin päin
ja oppaanasi on
paras mahdollinen
Jeesus.

Olavi Peltonen