Mikä tärkeää olla vois?
Mikä tärkeää olla vois.
Mikä toivottomalle toivon tois.
Useinkaan ei tarvita mitään erikoista taikaa
monesti riittää, että meillä on aikaa.
Mietin, miten Jeesus toimisi,
pysähtyisikö vai ohi kulkisi.
Tiedän, Hän kulje ei ohi yhdenkään,
samoinko toimin, jos jonkun yksin nään?
Onko minulla aikaa mietteitänsä kysyä,
pieni hetki siinä rinnallansa pysyä?
Ja vaikka hetki kanssaan rukoilla,
Jumalalta apua, toivoa hälle anoa.
Ystävät rakkaat, huomataan toisemme,
yhdessä me täällä tätä tietä kuljemme.
Pidetään toisistamme huolta, ettei kukaan tiepuoleen jää,
on meillä kaikilla sama määränpää.
Että sinne pääsisimme kaikki kerran
kotiin, luo Taivaan Herran.
Katja Ketola
Armoa ihmisille
Monet muoviset ihmiset
kirjavat maailmankansalaiset
yrittävät kieltää sen sanan käytön.
Rukeilemme heidän puolestaan
sen sanan antamin voimin.
Rukoilemme
kuin Jeesus surmaajiaan:
"Isä anna heille anteeksi ...
Avainsana jälleen on
Jeesus.
Armon sana. Avun sana.
Ja kun sanan voimin
lähtee Häntä seuraamaan
valoon päin,
niin paljon kaunistakin näkee
hyvää kokee
ja koettelemuksissakaan
ei koskaan enää
toivo katoa elämästä.
Olavi Peltonen
Hän muistaa unohdetut
Yksinäisellä miehellä on
päivät rukouksin rytmitetyt.
Vaimo jo nukkui pois,
lapset maailman tuulissa,
etsimistä on
syistä olla vielä täällä.
Väsynyt mies pyytää
Jumalaa jo ottamaan
jos omakseen tuntee,
kun ei ymmärrä syitä
olla vielä täällä,
kävellä hiljaisia katuja
aamuin illoin.
Hiljaisimpana sunnuntaina
vastaan tulee koiranpentu
jota kukaan ei kaipaa,
ja siinä tuli se syy
olla vielä täällä.
Hyvin mahtuvat yksiöön
kaksi unohdettua.
Musti nukkuu
kaunista koiranunta
ja hiljainen mies hymyilee,
kiittää kaverista.
Lenkillä se kaveri
vetää miehen sivukadun
rukoushuoneelle
lähimmäisrakkaiden luo,
armon eteen
ja on sunnuntai,
Pyhän hengen aamu
Olavi Peltonen
Armollisuus
Ei mitään hätää,
kaikki on hyvin"
- nämä sanat, kulla sain,
niissä armo, rakkaus syvin.
Sanoissa noissa
taivaallista armoa häivähdys.
Nyt on syyllisyys poissa,
tilalla taakan on keveys.
Näin kokea sain
taivaasta palan.
Päätin-armollisuutta,
rakkautta
jakaa itse myös alan.
Siihen rukoilla pitää
viisautta, voimia,
että itsekin voisin
armollisesti toimia
Katja Ketola
Hän on elämän leipä
Hän on aarre etsivän
Hän on vesi janoisen
Hän on lähde terveyden
Hän on voima heikkojen
Hän on turva ihmisen
Hänen luonaan löydät vaan
onnen ikielämän
Marja Lehtimäki
Lyhyin askelin
Joku jo syntyy hymyillen,
kotelostaan nousee perhonen
iloa täynnä lentää
niityn yllä
vain kukkasia nähden
ja aina auringossa
Tahtoisin niin minäkin
vaan tämä tieni on
himmeä hiljainen.
Sitä kuljen lyhyin askelin,
siihen tyydyn
Kitisten vaihtuu vanha mieli.
Pelko sulaa
aina jonkun sydänlämmöstä.
Hitauteni on hengellistä
ensimmäisen kerran
ja siitä olen onnellinen
Niin usein vanha pimeys
hiipii takana,
työntää eteenpäin,
valoon päin.
Olavi Peltonen
Huurteiset puu
valossa auringon välkehtii.
Näin sinua ne tervehtii.
Timantteja pieniä
oksillaan
ne jykevästi
seisoo paikallaan.
Kohottaen oksat
kohti taivasta
ne ylistävät
kaikkeuden kuningasta.
Häntä ylistää
mekin saamme,
nyt Kuningasta
juhlikaamme
Katja Ketola
Valmistautuminen
Lähimmäisten rakkauden
muistoilla, yhteyksillä
jaksan
lukea, kirjoittaa,
kuunnella, puhua,
siivota, järjestellä.
Toivon kaikki on valmista,
kun tämä ihmisten
maailma jälleen aukeaa.
Rukoilen,
anteeksiantoa anelen
armoon luotan
ja toivon
olen valmis
kun Jumalan taivas aukeaa.
Olavi Peltonen
Syöpä
On viiteen kirjaimeen paljon pakattu
pelkoa, hämmenystä täyteen ahdettu
sana syöpä ihmisen pysäyttää.
Ei tullut mieleeni kysymys miksi?
Koska tiesin sydämessäni: tämä ei ole kuolemaksi,
vaan Jumalan kunniaksi.
Tiesin, että tässä tarkoitus on,
Jumalan salaisuus verraton.
Laski Jumala ihmeellisen rauhansa,
jota ei voi toiselle sanoin kuvailla.
Tuota rauhaa todella tarvitsemme,
jotta kaikesta tästä syöpään liittyvästä
selvisimme.
Jumala haluaa meitä jokaista käyttää,
mutta usein tyhäksi hänen täytyy meidät
näyttää.
Jos itsellä ei ole ollut ongelmia
ei voi, eikä osaa ymmärtää toisen haavoja, pulmia.
Jumala kasvattaa meitä vastoinkäymisen ja kivun
kautta, jotta voimme toisia ymmärtää ja auttaa.
Kun uskaltaa olla avoin, haavoittuva,
voi kokea Jumalan antamia siunauksia.
Säde Jokela
Kodista kotiin
On aikaa
siivota huone
niin että päivä
valaisee kirkkaan ilman,
tekee neliöt
puhtaille matoille
isän tekemissä kangaspuissa
äidin kutomille
ja laulunsa hiljaa kuuluu:
Maan korvessa
käsi enkelin kädessä on.
Ja pyhä henki antaa
ajatuksen:
On aikaa
siivota sielun huone
armon auringon valoon.
Olavi Peltonen
Tänään
Aavistan aikuistuneeni, vihdoinkin.
Vanha tähän maailmaan,
uusi siihen uuteen
mutta henki kuljettaa,
rakkaus on suurin
ja lämpimiä lähimmäisiä
lähempänä kuin koskaan.
Tänä päivänä
huomaan ihmeet,
hymyillen luovun selityksistä,
omista pienistä tutkimuksista.
Ei ole minun tehtäväni
Luojan töitä selitellä
pienellä ihmisjärjellä.
Nyt monesti
voin kulkea synnin ohi
kiertää kiusaajan
mutta en kääntää selkää.
Enkä pelkää lankeemista
niin kauan kuin
käsieni ristiinkytkentä toimii.
Tänään tässä
Elämä on nyt,
joka hetki on arvokas.
Mielenrauhaisia hetkiä
ajatuksissa hyvää uteliaisuutta.
Mitähän taivaan isä
on vielä varannut
näin pienen ihmisen elämään.
Olavi Peltonen
Pieni ihminen
Kädet taas ristiin laitan
juttelen Jumalalle
Taivaan Isälle tarinoin.
Joskus hävettää toivomuslistani
mutta sinulta pyydän
kun uskon kaiken kauttasi järjestyvät.
Sinuttelen tässä,
se on merkki ystävyydestä,
Kyllähän sinä sen tiedät,
et pienen ihmisen tavoista suutu.
On hyvä olla pieni ihminen
ja kulkea jäljessä Jeesuksen
kuolleista ylösnousseen.
Minä nousin kastevedestä
valmiina seuraamaan sinua
piene ihmisen
lyhyillä askelilla
Pyhän hengen voimin.
Olavi Peltonen
Lasten ilo
Lapsi hymyilee kun
saa viime ohjeet enkeliltä
maailman valloitukseen.
Ensin valloittaa hän vanhempansa
sitten suvun ja naapurit.
Niin kaunis on
sielun pakkaus
ja rukoukset sydänlämpöisiä,
on armo auki taivasta myöden.
Pian juoksee rukoushuoneessa
ja sallikaa lasten tulla
minun tyköni
muistaa vanhempansa.
Niin iloinen naurunsa
kun pelastunut kasteveteen uppoaa.
Hänen ilonsa tarttuu aikuisiin,
taivaan ilo laittaa kiittämään.
Ja peräpenkillä hymyilee
maailman menosta pelastunut
kauniisti nöyryytetty
lasten onnesta onnellistunut
maailman kirjoissa
vanha mies.
Olavi Peltonen
Ahdistuksen aikaan
Kun on ihminen
tunteineen, tietoineen
niin kyllä se yllättää
ahdistus ja paniikki
itsestä ja läheisistä.
koska iskee kohdalle
ison taudin kauhistus.
Ei tämä helppoa ole,
tuntuu kuin maailma sulkeutuisi.
Hermoissa soi.
Epäilys käy
ajatuksin synkein
lyhyin askelin
turhuuden tuskin
hetkeksi silmissä pimenee.
Sitten kirkastuu,
kaikki näkyy selvempänä.
Seurakunta
uskon veljet ja sisaret
rakkaat omaiset
ystävät Jeesuksessa
uskon avaa uudelleen.
Aian riittää armoa
suojelusta syvää
niin on Luoja luvannut.
Kevät koittaa kuitenkin
hartaat elonhalut herättää
kiitosvirsi kaikuu
kesäiltaan rauhaisaan.
Olavi Peltonen
Pitkä vaellus
On tultu tähän päivään
pienin askelin kotipihalla
nuoren juoksun kyläteillä
ison ihmisen katuaskelin
kiirettä kantapäillä
paheitankin pohkeissa poltellen,
Jossain usein enkeli
hiljaa hyvään houkutteli
vaan eivät korvat kuunnelleet
silmät kohti katsoneet.
Koettelumksista kulku
kun hiukan hidastuu
sivuilleen jo vilkuilee
taivastakin tähyilee.
Kirjoituksista kiinnostuen
läpi vuodenaikojen
ohittaen kuitenkin
mitä tulee
minne menee ihminen.
Tyhjästä ei mikään ala,
tyhjyyteen ei mikään pääty.
Jos ei muuta ajatusta,
niin hyvyyden ja pahuuden
kun huomaa maailmassa
siitä alkaa kasvu kulkijan.
Kotiin kaipaa,
taivaan tiedä tiedustelee.
Olavi Peltonen
Kotisatamaan
Levottomilta laskuvesiltä
jyskyttelee vanha troolari
auringonlaskussa kohti kotisatamaa.
Luotsina lokki edellä lentää
välillä istahtaa hetkeksi mastoon
valkein siivin viittaa suuntaa.
Viimeistä vuonoa
hiljaa lipuu väsynyt laiva
rannoilla hehkuu ruska
keltaisin koivuin
punaisin varvikoin
Taakse ovat jo jääneet
karikkoiset vedet,
alus kulkee hitaasti
majakan ristivalosta
kotivaloon päin.
Kotisataman rannoilla
on paljon asuinsijoja.
Tuttuja puheita
hyviä henkiä
Pyhää henkeä, rauhaa,
Jumalan rauhaa.
Väsynyt saa levätä,
perillepäässyt olla vaan
kalojen kalastaja, jonka
ihmisten kalastaja kalasti
kotisatamaan.
Olavi Peltonen
Miksi Lapseni kuljet sä huokaillen,
miks murheella tietäsi kuljet?
Joka hetki kuljen sun rinnallasi,
ja vielä kun silmäsi suljet.
Sinä katseesi suuntaa jo ylöspäin,
siellä armon aurinko paistaa.
Toivon tähdet tuikkivat pimeessäkin,
saat iloa autuutta maistaa.
Jos polkusi kapea, kivikkoinen
et kuitenkaan kulje sä yksin.
vaik yhtään et näe rinnallasi,
kuljen kanssasi käsityksin.
Ei matkasi siellä alhoissa maan,
se ei kestä ikuisesti.
Kun kotirannalle saavutaan,
huomaat hetken vain taivallus kesti.
Siis taakkasi suuret ja pienemmätkin,
ne heitä jo ristin juureen.
Luota armoon, rakkauteen valtavaan,
minun lunastustyöhöni suureen.
Marja Lehtimäki
Vapauteen
Itäinen taivas syttyy oranssiin
aamu aukeaa kirkkaana
joen hopeajuovan yllä
taivaalta tuhannen hanhea
tervehtii ihmistä.
Yön pimeydestä herään
keväiseen valoon
totuuden paljastajaan
lujemmin uskon
seurata tahdon.
Sylillisen armoa saan,
aikaa on ajatella,
mietiskellä, rukoilla.
Välipäätös aina sama
lopputulos aina sama
Jumala on,
Jeesus vapauttaja
Olavi Peltonen
Joulun lupaus
Talviaamujen auetessa
kuurat välkkyvät hopeisina
hileet soittavat virroissa.
Kuu kertoo, tähti näyttää.
Luojalta sielujen sanoma
revontulten uruilla soi.
Lämmin henki hämärässä
ahdistuksen ajan voittaa.
Totuus kertomusta suurempi,
synnin vangin vapauttaa.
Lapsi syntyy sydämiin
tuo armon tullessaan.
Joulun kuulee, näkee,
sielu tuntee totuutena.
Sulaa jään murut mielestä
antautuu parhaan palvelijaksi,
onni on vain sanan takana.
Jumalalle jokainen on
armon arvoinen ihminen.
Oi jouluyö
ylistystä kaikuu avaruus
maa rauhaan laskeutuu.
ihmismielet kiitokseen
kun joulun sanat lupaavat
elämää jatkuvaa
ajasta ikuisuuteen
Olavi Peltonen
Korpitiellä
Täällä kuljen korpitiellä.
Aurinko mennyt jo mailleen.
Synkät pilvet peittää taivaan.
Tuuli soittaa latvoissa puitten.
Yö varjoonsa peittää maan.
Silloin huudan: Herra auta,
valaise tieni, anna valosi loistaa.
Olethan luvannut kulkea kanssani,
yksin en löydä tietä kotiin.
Anna säteesi sydämeeni loistaa.
Vihdoin päivä sarastaa.
Pilvet värjäytyvät purppuraan,
tuuli pyyhkii ne pois, taivas kirkastuu.
Tielleni loistaa taivaallinen valo,
siitä Herrani sieluni kiitää.
Jorma Sirkka
Armon linna
Kotini on linnani
lähimmäisenrakkaus laskusiltani
risti lipussa
suorassa tangossa,
tuuliviiri tornissa.
On aikaa tarkastaa
vieläkö on kaapeissa
luurankopölyä
nenää kutittavaa.
muistia mustaavaa.
Antaa tulla tuulen tupaan
suvilämmön, päivän valon.
armon auringon.
Olavi Peltonen
Elämän korjaus
Kesti kauan oppia elämään.
Onneksi elämää riitti.
Haavat paranivat hitaasti
puhumalla
lämpimille ihmisille,
Jumalalle.
Anteeksi kun on saanut
ja itse antanut,
on sovussa
menneisyytensä kanssa
niin hyvin
että hymyilee historialleen
ja kiittää.
Olavi Peltonen
Sopu löytynyt
Satavuotiaan talon kolmas asukas
lepää vinttihuoneen uunin loisteessa
sohvalla selällään.
Levottomaan mieleensä saa
rauhaa,
mielenrauhaa,
Jumalan rauhaa.
Sanoja toistaen
kädet rinnalla ristissä
hän tuntee kun jännitys
laukeaa, on raukeaa.
Ei mitään hätää tässä
nätissä elämässä
se loppuun lyhyin askelin
ja sitten lepoon
armoon luottaen.
Olavi Peltonen
Astu valoon, armon alle,
tilaan avaralle.
Jätä pelko, huolten paino.
Uusi kevät koitti,
olet vapaa, lunastettu.
Jeesus pahan voitti.
Isän rakkaus, armo suuri,
kuuluu sulle juuri
kuorman alla huokaavalle,
perin kiusatulle.
Nosta katsees, pääsi nosta,
Jeesukseen vain katso.
Hänen luonaan rauha suuri,
syntein anteeksanto.
Lupaus vahva, aivan varma,
koskaan Hän ei jätä
rinnallasi aina kulkee,
jos kohtaa tuska hätä.
Marja Lehtimäki
Kynttilänsytyttäjä
Urakalla tässä
on ystävien kumpuja kukitettu,
kynttilöitä sitten sytytetty.
Monet läheiset on lähteneet
ja palasen vieneet mennessään.
Muistot kauniit ja hauskat
mieleeni jääneet
ja mietin,
veivätkö he omansa jonnekkin.
Monen kohdalla mietin miksi
hän hengellisyytensä salasi
taivastielle vain harva halusi.
Kauko-omaiset pyytävät
sytyttäisinkö kynttilöitä,
kirkkomaalle menisin.
Minulta pyydetään,
kai se on osani,
harvemmin muilla miehillä.
Herkkä mies sai hyvän osan.
Jokainen sytytys sytyttää
hartaita mietteitä,
rauhoittaa levottoman mielen.
Rohkaisee enemmän puhumaan
ristin merkityksestä.
Olavi Peltonen
Armon aamuyö
Aamuyön syvään synkkään
silmiin aukeaa näyn polku:
Hiljaisen suon takana
pitkän pitkospuumatkan päässä
on marjaisa mäki,
mäen takana nousevan auringon laakso.
Siellä kirkas sinilaineinen järvi
ja järvellä se ainut mies,
joka kerran kulki veneettä veden päällä.
Pyhä henki kuiskaa:
Jatka matkaa,
rukoile laiturilla:
Otatko mukaan
ja Hän vastaa:
Otan.
Jumalan kaiku salomailla
toistaa:
Otan otan, totta tosiaan otan
kun aikasi on.
Minä olen sinut nimelläsi kutsunut.
Iso mies sulaa itsensä kokoiseksi
ristii kätensä ja nukahtaa
kuin pieni lapsi,
Taivaan isän lapsi.
Olavi Peltonen
Kevätaamu
Istun mäen kumpareella suon reunassa.
Katselen, kuuntelen kuinka luonto herää.
Kuulen kuinka tuuli puittenlatvoissa humisee.
Auringon säteet alkavat lämmittää.
On tullut kevät.
Linnut puitten oksilta toiselle pyrähtää.
Laulaa, visertää Jumalan kunniaa kaiuttaa.
Muut metsän eläimet omia polkuja kulkevat.
Kasvit alkaa vihertää, näin luonto herää.
On tullut kevät.
Kauempana suolla kurki töräyttää pasuunansa.
Ilmoittaa nyt on kevät tullut, pian on kesä.
Ystävät rakkaat katselkaa ympärille, on
Jumalan kevät.
Pian pasuuna soi kutsuen Jumalan kansan
kokoon.
Alkaa ikikesä.
Jorma Sirkka
Tule Jeesus ja tartu käteen,
se niin heikko ja vapisee.
Suo sun valtavan kirkkautes säteen
loistaa sieluni pimeyteen.
Ole turvakallio mulla,
olo silloin niin ihana on.
Saanhan aina luonasi olla,
eessäs palvoa tahtoni on.
Älä Jeesus mua hylkää koskaan,
ilman sua en mä elää voi.
Sinä tiedät lääkkeen tuskaan,
sinun kanssasi helpompi on.
Sua kiitän ja ylistän Herra,
sinä kaikkeni päällä maan.
Olet luvannut saapua kerran
minut kotihini noutamaan!
Kaisu Riuttamäki
Taukotuvat
Tämä ihmisen elämä on
kivinen polku läpi metsän
niin kapea usein
ja tiheää pensaikkoa.
Vaellusta tarkkaillen
veden pisaroita
kuusen oksien ristimuodoissa,
auringon kirjossa.
Ja sitten yllättäen
vaaniva vaara
maailma kääntää kylkeään,
ihmiset kaukana koloissaan.
Pitkä tauko
hiljainen taukotupa
kauemmas joutuneet
entistä läheisemmät.
Mutta armo ei väisty
ja hiljainen toivo
pysyy hereillä.
Kerran pääsemme tästä
ja on päivämme
havuntuoksuista hengitystä,
joka vedosta kiitollisena
elämästä Korkeimmalle.
Olavi Peltonen
RAKASTETTU
Olla rakastettu,
tällaisenaan,
hauraana, haavoittuvana,
sydän verta vuotavana.
Olla rakastettu,
tällaisenaan,
iloa nauru helkkyen.
Tällaisenaan
Hänen lapsenaan
olla saan.
Jumalan omana,
Hänen perhekuntaan kuuluvana,
tuntea saan
suurta rakkautta.
Kokea, mitä on olla rakastettu.
Katja Ketola
Elämän sana
Ilosanoman alussa on sana
ja uusi elämä alkaa sanalla
Jeesus.
Hätärukouksissa se heitetään,
maallisten mielestä se kuuluu
vain hihhulin huulilta.
Mutta ihmeet alkavat jos katuva
armoa anoo, hädissään huutaa
Jeesus.
Jää taakse
taikasanat mitättömät,
voimasanat karkeat kun
tulee eteen armon sana
Jeesus.
Mikä ennen juuttui
hampaiden taakse
tulee ilolla ulos,
ystävän äänellä
lämmikkeeksi lähimmäiselle.
Rohkaisuksi ratkaisuun
se tehokkain sana
Jeesus.
Sano se sana tänään
pyydä vilpittömästi:
ota ja ohjaa
tule herrakseni
Jeesus.
Niin avaat elämäsi lukon
jätät kahleet taaksesi
jää paljon hyvää ajateltavaa,
ymmärrät ihmisten elämää
kun kuljet pientä polkua
kotiin päin
ja oppaanasi on
paras mahdollinen
Jeesus.
Olavi Peltonen